Kodin viihtyisä sisävalaistus on asukkaalle samaan aikaan sekä haaste että mahdollisuus. Valaistussuunnittelija Jukka Jokiniemi sekä Aalto-yliopiston erikoistutkija Jorma Lehtovaara pohtivat omista näkökulmistaan hyvän sisävalaistuksen periaatteita.
Kodin sisävalaistuksella on merkittävä rooli niin tunnelman luojana kuin myös tilan sisustajana. Valaistuksen tärkein tehtävä on tuottaa kodin eri tiloihin riittävät näkemisolosuhteet, jonka jälkeen valaistus voi tarjota kodin sisustukseen paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Käytännössä valaistuksen luomia mahdollisuuksia kuitenkin harvoin hyödynnetään.
Valaistusalalla toimivan Innojok Oy:n toimitusjohtajan Jukka Jokiniemen mielestä kotien sisävalaistuksessa on paljon parannettavaa.
”Yleisesti ottaen valaistustasot ovat asunnoissa aivan liian matalia ja usein sekin vähäinen valo aiheuttaa asukkaille kiusallista häikäisyä.” Jokiniemi itse suosii kotona seinien lähelle sijoitettavia jalka- ja pöytävalaisimia, koska ne tuovat tilan rajapintoja esiin.
Olohuoneen valaistusta.
Olohuoneen valaistuksen vaatimukset ovat moninaisia. ”Siellä katsellaan televisiota, luetaan lehtiä ja käytetään tietokonetta. Näiden lisäksi olohuoneen valaistuksen tulisi olla muunneltavissa tunnelmavalaistukseksi”, Jokiniemi toteaa.
Aalto-yliopiston erikoistutkija Jorma Lehtovaara myöntää, että viihtyisän kotivalaistuksen luominen niin, että se ottaisi huomioon sekä energiataloudellisuuden että visuaalisuuden, on maallikolle usein hankalaa.
”On olemassa kuitenkin paljon erilaisia sisustus- ja valaisinliikkeitä, joiden ammattitaitoa kannattaisi kodin valaistusasioissa ehdottomasti hyödyntää.”
Lehtovaara suosittelisi kotien valaistusratkaisuihin enemmän tietynlaista loistokkuutta ja suunnitelmallisuutta.
”Suurin ongelma kotien sisävalaistuksessa on se, että valoa on liian vähän, mikä johtuu osaltaan suunnittelemattomuudesta. Useinhan käy niin, että koteihin haalitaan valaisimia vanhasta asunnosta ja muutama sitten sieltä täältä, jolloin valaisimien kirjo on aika kattava. Se, että kodin sisävalaistukseen panostettaisiin rahaa ja ajatusta, on varmasti monille vieras ajatus.”
Valaistussuunnittelun perusta – ihminen, design ja raha
Sisävalaistus luo tunnelmaa.
Tekniikan tohtori Jokiniemen mukaan valaistussuunnittelu koostuu kolmesta osa-alueesta, joista jokainen tulee ottaa tasavertaisesti huomioon.
”Heti aluksi suunnittelua tulee tarkastella käyttäjälähtöisesti eli miten ihminen viihtyy ja näkee tilassa parhaiten. Tämän jälkeen otetaan huomioon arkkitehtuuri ja valaistuksen design. Viimeisenä tulevat valaistuskustannukset eli raha.”
Valaistuksen viihtyvyyteen ja näkemiseen vaikuttavat valon määrä, valon värisävy ja värintoisto sekä valaistuksen muunneltavuus erilaisiin tilanteisiin. Valon määrään kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
”Esimerkiksi 60-vuotiaan silmänpohjaan pääsee enää kolmannes siitä valosta mitä 20-vuotiaalla. Näin ollen valontarve ikääntyneemmillä ihmisillä on lähes kolminkertainen verrattuna nuoriin”, Jokiniemi huomauttaa.
Kodin valaistuksen arkkitehtuuriin ja valaisimien designiin panostamisella on suora yhteys ekologisuuteen.
”Tärkeää on toki tehdä kierrätettäviä valaisimia, joissa materiaalien uusiokäyttö on otettu huomioon. Kuitenkin vielä tärkeämpää on mielestäni tehdä niin hyvää designia, että valaisin ei ikinä päädy kaatopaikalle. Tavoite olisi, että loppujen lopuksi tuotteesta taistelevat sekä antiikkikauppias että perikunta.”
Valaistuksen kustannusnäkökulmaa tarkasteltaessa tulisi kuluttajan ottaa huomioon monia eri asioita.
”Suunnitteluvaiheessa tulee huomioida valaistuksen hankintakustannuksien lisäksi tuotteen tekninen käyttöikä, lamppujen vaihtokustannukset sekä lamppujen kuluttama sähköenergia”, Jokiniemi neuvoo.
Huoneen nurkat kannattaa valaista
Olohuoneen valaistusta.
Jokiniemen mielestä viihtyisä ja tunnelmallinen kodin sisävalaistus syntyy tilanteessa, jossa osataan yhdistää järkevästi suoraa ja epäsuoraa valaistusta.
”Tilassa pitäisi olla niin paljon suoraa valoa, että varjoja pääsee muodostumaan. Tämän jälkeen tilaan tulisi ohjata epäsuoraa valoa, joka pehmentäisi suoran valaistuksen aiheuttamia varjoja.”
Epäsuora valaistus korostaa ja laajentaa tilan mittasuhteita, koska se tuo huoneen rajapintoja esiin. Tätä on usein kuitenkin moitittu tehottomaksi valaistustavaksi, koska siinä valo ohjataan aina jonkin toisen pinnan kautta haluttuun kohteeseen.
”Pitää aina miettiä minkälaiselle pinnalle valoa suunnataan. Mustan tai tumman pinnan käyttö ei välttämättä ole se kaikista energiatehokkain ratkaisu, ellei sitten haluta korostaa tätä nimenomaista pintaa”, erikoistutkija Lehtovaara selvittää.
Kodin viihtyisässä sisävalaistuksessa korostuu Jokiniemen mukaan erityisesti se, miten seinä- ja muita pystypintoja saadaan tuotua esiin.
”Usein asunnoissa kaikki näkemisen kannalta kivat ja mielenkiintoiset seikat löytyvät seiniltä. Kuitenkin valaisimen klassinen sijoituspaikka on katossa, keskellä valaistavaa tilaa, jolloin valaisin sijaitsee juuri maksimietäisyydellä huoneen seinäpinnoista.”
Samaan asiaan liittyy kodin nurkkien valaiseminen, joka on Jokiniemen mukaan erittäin tärkeää.
”Valo heijastuu kahden seinäpinnan kautta optimaalisemmin tilaan. Molemmista seinistä tulevien ristiheijasteiden ansiosta valosta saadaan tilassa tietyllä tapaa enemmän irti kuin suoraa valaistusta käytettäessä.”
”Lamppu ei saa näkyä valaisimesta”
Valaisimen valinnassa tulee Lehtovaaran mukaan kiinnittää huomiota ulkonäön lisäksi valaisimen valotehoon, valojakaumaan, käytettävään lampputyyppiin, häikäisyyn ja säädettävyyteen.
Jokiniemi puolestaan muistuttaa siitä, että valaisinta valittaessa tulisi aina katsoa, aiheuttaako se häikäisyä.
”Paljon on olemassa valaisimia, joista näkee itse valonlähteen. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos normaalista katselukulmasta katsottuna valaisimesta näkyy itse lamppu, on siinä jotain vialla.”
Sopivaa valonlähdettä valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota valon värisävyyn. Sopivan värisävyn valitseminen riippuu paljon siitä, minkälaisia ja minkä värisiä pintoja kotona halutaan valaista.
”Maalarin valkeat pinnat kaipaavat ehkä enemmän punaista valoa, mutta värikkäät seinät toistuvat luonnollisempina hieman viileämmällä valon värillä”, Lehtovaara neuvoo.
Jokiniemi ja Lehtovaara haluavat molemmat muistuttaa, että mitään ohjenuoraa ei sopivalle valon värisävyille ole olemassa.
”Ei kannata uskoa liikaa mitä muut sanovat, vaan enemmänkin kokeilla mikä itselle sopii parhaiten”, Jokiniemi toteaa.