Uudet valaisinpistorasiat voivat vaatia muutoksia – vanhat valaisimet silti käyttökelpoisia

Suomalaisissa asunnoissa on käytetty kolmenkymmenen vuoden ajan valaisimien liitäntään valaisinpistokytkimiä eli valaisinpistorasioita ja -pistotulppia. Myös muissa pohjoismaissa on aikoinaan otettu yleisesti käyttöön valaisinpistokytkin. Tällainen vanhan tyypin valaisinpistokytkin on kuitenkin varsin iso ja sitä voi olla hankala saada sopimaan valaisimien kattokuppien sisään.

Myös muualla Euroopassa on havaittu tarve vastaavalle valaisimen liittämiseen tarkoitetulle pistokytkimelle ja siksi on kehitetty uusi malli, ns. DCL-valaisinpistokytkin. Nyt näyttää siltä, että näitä uudella valaisinpistokytkimellä varustettuja valaisimia on tulossa markkinoille mm. isojen kalusteliikkeiden kautta.

– Uuden ja vanhan pistokytkimen rakenne ja ulkonäkö poikkeavat toisistaan, eivätkä ne ole keskenään yhteensopivia. Uuden pistokytkintyypin yksi puute on, ettei sitä ole tarjolla kruunuvalaisimelle eli kahdelle erikseen sytytettävälle kytkentäryhmälle soveltuvana tarvikkeena, kertoo Löydä sähkömies -palvelun tekninen asiantuntija Matti Orrberg Sähkö- ja teleurakoitsijaliitosta.

Orrberg tietää, että kruunuvalaisimet ovat kuitenkin Suomessa melko yleisiä ja niiden kanssa voi joutua kutsumaan sähkömiehen paikalle, jotta valaisin saadaan kytkettyä.

– Missään nimessä vanhoja valaisimia ei tarvitse heittää pois. Lähtökohtaisesti vanhat valaisimet voidaan yhä asentaa ainakin sähköalan ammattilaisen avulla, huomauttaa Orrberg.

Vasemmalla Enston uppo/pinta-asenteinen DCL valaisinpistorasia ja oikealla ABB:n uppoasenteinen DCL-tyypin valaisinpistorasia ja valaisinpistokytkin.

Uusi DCL-valaisinpistorasia on yleensä upporakenteinen, niin että pistotulppa menee kokonaan pistorasian sisään. Lopputulos vie vähän tilaa ja on siistin näköinen. Upporakenteinen pistorasia vie toisaalta tilaa asennusrasiasta ja rajoittaa sen käyttöä, jos valaisimen yläpuolinen rasia on täynnä johtoa.

Siksi tarjolla on myös pinta-asennettavia DCL-valaisinpistorasioita. Vanhan ja uuden pistokytkintyypin välillä voi periaatteessa käyttää adaptereja. Vanhan pistokytkintyypin rakenteesta johtuen ne vievät kuitenkin paljon tilaa, eikä niiden käyttö siksi olekaan suositeltavaa.

– Uuteen asuntoon muuttaessa voi asukkaalla olla käytettävissään uuden tyyppinen valaisinpistorasia, johon vanhat pistotulpat eivät suoraan sovi. Sähköalan ammattilaisia on ohjeistettu toimimaan niin, että jos asuntoon asennetaan uuden tyyppiset valaisinpistorasiat, valaisimia varten toimitetaan myös näihin soveltuvat liitosjohdot.

– Käytännössä tämä tarkoittaa, että valaisimeen pitää siis vaihtaa sopiva liitosjohto ja pistotulppa, opastaa Orrberg.

Valaisimessa on liitin/sokeripala, jossa on kiinni valaisinpistotulppa pienen liitoskaapelin päässä. Tämä kokonaisuus on liitosjohto, joka sisältää pienen pätkän kaapelia ja pistotulpan. Monet valaisimia myyvät isot huonekaluliikkeet toimittavat valaisimet niin, että niissä on liitosjohto irrallisena mukana tai sitten se on erikseen ostettavissa.

Ei-sähköalan-ammattilainen eli maallikko saa itse vaihtaa pistotulpan valaisimeen tai kytkeä valaisimen valaisinliittimellä eli sokeripalalla. Maallikko ei sen sijaan saa koskea kiinteään sähköasennukseen eikä näin ollen vaihtaa katossa olevaa valaisinpistorasiaa.

– Vaikka pistotulpan vaihto ja sokeripalan käyttö on sallittua maallikolle, näidenkin virheellisellä kytkennällä voi syntyä merkittävä hengenvaara. Asiaan tulee siitä syystä perehtyä riittävästi tai kaikkein mieluiten kutsua ammattilainen* tekemään kytkentä, suosittelee Orrberg.

Ohjeita valaisimien kytkentään löytyy Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin tuottamasta Kodin sähköturvallisuus -oppaasta.

*Urakointioikeudet omaavien sähköasennusyritysten yhteystietoja löytyy täältä.